Parin viikon takainen torikirppis oli odotettu tapahtuma, mutta aamulla satoi tietenkin vettä kuin aisaa. Sisukkaasti kuitenkin pakkasimme Hipun rattaisiin, vedimme kuravaatteet päälle ja marssimme bussipysäkille puoliksi varmoina siitä, että koko kirppis oli peruttu. Keskustassa taivas näytti jo kirkkaammalta ja iloksemme tori oli sentään puolillaan myyjiä. Pieni sai hienon muovisen kirahvin ja keittiö upean vanhan lampun, valmistettu Suomessa.

Siellä, vetisen torin keskellä vastaanotimme ystäviemme vauvauutisen vilpittömästi onnellisena heidän puolestaan. Yllätyin itsekin reaktioni vahvuudesta, sain vain vaivoin pidäteltyä kyyneleeni. Koin jotain siitä samasta tunteesta, mikä valtasi itseni saadessani tietää oman pienokaiseni tulosta.

Helsingin matkamme on edelleen sijoitettu tulevaisuuteen, mutta se näyttää karkaavan näpeistä aina hieman eteenpäin. Kuume meni ohi ja Hippu tervehtyi, mutta unirytmi ei palannut ennalleen. Pieni heräilee vähän väliä ja on öisin kovin itkuinen. Pari päivää sitten olin jo havaitsevani parannusta, mutta eilen iski päälle räkätauti. Epäilyttää viedä nuhanenää reissuun enkä sitä paitsi ihan juuri keksi kyläpaikkaa, joka nauttisi kiljukaulakaksikon vierailusta.

Jäämme odottamaan, mutta yritämme olla nostamatta odotuksiamme matkan suhteen.