Syksy on ollut aurinkoinen, mutta mieli harmaa. Tulisi kaiketi kaivaa tuikut ja tikut esiin, luomukaakaota ja maitoa löytyy jo käden ulottuvilta.

Mieli pullistelee keskeneräisiä hommia, lukemattomia kirjoja sekä tulevia opiskeluasioita. Maanantaina alkaa varovainen paluu ulkomaailmaan. Olisin viihtynyt Hippu-keskeisenä vielä paljon pidempäänkin. Tosin, opintosuunnitelmaani kuuluu tällä hetkellä vasta kaksi päivää kuussa, joten ei tässä mitään huikeaa irtiottoa olla tekemässä. Turhaan ahdistelen itseäni tälläkin.

Vaikka tapaani liian usein kuuluu jättää aloitetut käsityöt odottelemaan valmistumista, olen sentään saanut jotain aikaiseksikin. Lahjaideana aloitettu leppis-tyyny on ollut Hippulaisen mieleen. Siihen voi tuhista ja sen siipien suojaan pääsee piiloon. Pieni osaa myös jo etsiä kadonneita tavaroita siipien alta. Se on myös oikein verraton istuintyyny vanhemmille. Olohuoneen matto on yhä hakusessa.

Sukat ovat olleet puikoilla viime tammikuusta. Niitä oli turha enää jatkaa, liian pienet. Ostin paksumpaa lankaa ja väänsin suurin piirtein samalta muistuttavat sukkatekeleet ennätysajassa (kilpailen vain itseäni vastaan). Lämmittävät, otaksun.