Meinasi jo hulluus iskeä mekon etsimisen kanssa! Ei löytynyt sopivaa ja lopulta hinnatkin näyttivät liian kalliilta. Muistoihin palasi, kuinka pitkin hampain maksoin 30 € välikausihaalarista, vaikka sitä on tarvittu jo hirmupaljon. Mekkojen hinnat liikkuivat 35-45 €:ssa, mutta niiden kohdalla kiikasti vain koosta ja kuosista.

Ryhdistäydyin ja avasin vähän näkökulmaa. Kuinka vaikeaa olisi tuunata hyväkuntoinen mekko mieleiseksi? No, tällä kertaa kirpparit tuottivat pettymyksen ja koska tarvitsin runsaasti aikaa tuunaukseen (olenhan jokseenkin kömpelö ja kokematon käsitöissä), päädyin ostamaan uuden, mutta onneksi halvan farkkumekon kaupasta. Siihen sitten nyhräsin rinkulaisia puuvillalangasta. Katsoin ensin ohjetta käsityökirjasta, mutta kärsivällisyys petti lyhenteiden kanssa. "3. kjs p:hen, pps, ks, s:n... ", jotain tuonne päin. Onneksi Joen Langan myyjä jaksoi antaa pari keskeistä neuvoa selkokielellä ja loput oivalsin pienen harjoittelun jälkeen. Mistään käsityö-korkeakulttuurista ei siis ole kysymys, mutta olen oikein tyytyväinen.

Hippu juhlii jonkun ajan päästä toiselle ikävuodelle siirtymistä. Itselläkin oli syntymäpäivä pari viikkoa sitten, muttei omat merkkipäivät enää tunnu niin tärkeiltä. Ajattelin tosin kutsua ystäviä kahville, mutta sekin jäi. Vanhempani tulivat kuitenkin käymään, mikä oli kovin ihanaa. Päätimme vähän hienostella ja ajaa taksilla syömään tunnelmalliseen ravintola Kieloon. Tilataksin saaminen turvaistuimella oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Isäni soitti läpi varmaan kaikki kaupungin taksikuskit, yksi tavoitettiin marjametsästäkin! Kukaan ei voinut luvata turvaistuinta. Se onnistuu kuulemma vain tavallisissa takseissa. No, otetaan sitten sellainen. Kun taksi saapui, se oli sitten kuitenkin tilataksi:

" Päivää."

"Päivää."

" Missäs se turvaistuin on?"

"No siitä minä en tiedä mitään."

Just näin. Se todella on NIIN vaikeeta. Piti sitten raahata mukaan oma istuin. Onneksi Kielon ihanainen ruoka korvasi tämänkin. Lähtiessä unohdettiin sinne Hipun legoukko ja lähikaupasta ostetut vessapaperit, mutta ne sai onneksi takaisin vielä seuraavana lauantaina. Jälkkäriksi oli täytekakkua, njam! Minun piti hankkia täytteet, mutta unohdin. "Käviskö puolukka?" Ei siinä muu auttanut, mutta kokeilu palkitsi. Täytimme kakun puolukkarahkalla, johon oli sekoitettu maito- sekä tummaa suklaata. Oli muuten hyvyyttä!