Ehdimme palautua Helsingistä viikossa ja Pieksämäen reissu Pappani 90-vuotis synttäreille sujui paljon paremmin.

Lähdimme jo tutuksi käyneellä seitsemän aamujunalla, mikä merkitsi lähtöä kotoa puoli tuntia aikaisemmin kulkevalla bussilla. Bussit olivat aamulla aikaisessa ja kuski ehti hakea aamukahvin Shelliltä kesken ajon. Hän kysyi kyllä kohteliaasti lupaa meiltä ainoilta matkustajilta siihen, jonka tietysti mielellämme annoimme, koska tunsimme kahvinnälkäisinä sielunveljeyttä kuskia kohtaan. Omat aamukahvimme odottivat termospullossa. Ja aamiaisleipämme kotona keittiön pöydällä! Auts! No sentään muistimme Hipun aamupuuron... mutta junan vielä seisoessa asemalla, tajusin lusikan unohtuneen. Isi mainitsi asiasta konduktöörille (minkä ajattelin olevan turhaa), mutta tämä ihana ihminen hyppäsi pois lähes minuutin päästä lähtevästä junasta ja kipaisi pienelle puurolusikan asemaparakin taukotilasta. Kiitos VR avuliaista työntekijöistänne!

Sukulaisia oli taas oikein mukava nähdä, mutta pari perhettä oli joutunut jäämään pois sairaalareissujen vuoksi. Toisaalla synnytettiin Hipulle serkkua, toisaalla ei ollut yhtä hilpeät tunnelmat. Ruokaa riitti meille nälkäisille vanhemmillekin ja pieni sai huomiota ja leikkikavereita. Iltaa vietettiin pienellä Sweet Home-hotellilla, jonka kotoisuus ja joustavuus oli mukava virkistys ketjuhotellikokemusten väliin. Katselimme papan vanhoja kuvia, muistelimme ja kuulimme muiden muistelmia. Niihin ei väsy koskaan. Hippu nukkui kokonaisen yön (I-H-A-N-A-A-!) ja aamu sujui leppoisasti pitkällä aamupalalla ja jääkiekon pronssiottelukoostetta seuraillen. Reissussa ehdimme jälleen ihmetellä lumenpaljoutta, kun sitä raivattiin alas hotellin katoilta erittäin vaarallisen näköisin työmetodein. Hippu nukkui päiväunensa mitä makoisimmin ulkona traktorin ja kuorma-auton huristellessa pihamaalla ihan vieressä. Sunnuntai-aamuna Hippu pääsi mukaan lumisotasille ja vaikka koordinaatio ja hankalat hanskat estivätkin pallojen teon, oli hän täysillä mukana.

Paluumatkan suoritimme jälleen tavaravaunussa päiväunien vuoksi. Rutiinilla jo.