Kesä-heinäkuun vaihteessa lähdimme ulkomaille ensi kertaa perheenä, suuntana Berliini. Lentäminen sujui mukavasti, kun varasimme nokkamukiin riittävästi vettä Hipun hörpittäväksi. Lukkiutuneisiin korviin tuntui myös auttavan kevyenkevyt puhallus. Perillä meitä kuitenkin odotti jotenkin niin arvattava, mutta kuitenkin harmittava yllätys: vaunujen runko oli vaurioitunut ruumassa. Teimme reklamaation heti Tegelillä ja kotiin palattuamme haimme lausunnon lastentarvikeliikkeen myyjältä, että runko on uusittava. Soitin vielä varmistukseksi lentoyhtiöön, että korvaavat hajottamansa vaunut ja homma oli sillä selvä. Olen erittäin positiivisesti yllättynyt miten helposti asioiminen Air Berlinin kanssa sujui! Olin valmistautunut taistoon.

 

Berliini tuntui juuri täydelliseltä lomakohteelta perheellemme. Kaupungin rento ja avoin tunnelma sai tuntemaan olonsa kotoisaksi. Nähtävyydet ovat melko hajallaan kaupungin jakautuneen historian vuoksi, mikä varmasti hillitsee väentungosta. Valtiopäivätalo on yksi monista ilmaisista nähtävyyksistä, mutta turvatarkastuksen vuoksi jonot kasvavat mittaviksi. Vaan ei haittannut, vaunujen kanssa voi marssia sivuovesta kaikkien ohi. Ilmaista ja vaivatonta! Museoissa vierailu jäi tällä kertaa yhteen: Stasi-museo oli näkemisen arvoinen kohde. Hippu oli kovin suloinen nauttiessaan lounasta Stasi-herrojen kabinetin suuressa nahkatuolissa. 

Kotikaupungissamme talonvaltaajat taistelevat vanhojen talojen säilyttämisen puolesta sekä pyrkivät elvyttämään rispaantunutta kaupunkitilaa ja yhteisöllisyyttä. Berliinin paikallinen vallattu talo Tacheles oli vaikuttava kokemus. Talossa on taiteilijoiden työtiloja, bändikämppiä ym. sekä luonnollisesti muutama baari. Olin haistavani hitusen jähmeää kaupallisuutta, mutta kaikenkaikkiaan paikka oli luova ja innostava.

 

Juutalaisvainojen muistomerkki

Lomailmat suosivat, pääosin oli kuuma mutta onneksi osin pilvistä. Pikkusateet myös raikastivat ilmaa. Kuumana iltapäivänä oli hieno idea poiketa Badeschiffiin, pikku-maauimalaan, jossa allas on rakennettu Spree-joen päälle. Lapsia ei saanut viedä altaaseen, mutta suihku riitti Hippuselle hyvin. Vaikka osa uimakansasta oli selvästi tullut näyttäytymään, oli tunnelma kuitenkin tarpeeksi rento, jotta minäkin uskalsin pulahtaa vuosia vanhoissa bikineissäni. Viime kesänä kannoin ylpeänä suurta masuani, mutta tänä vuonna olen tuntenut itseni hieman vieraaksi äitiyden muokkaamassa kropassa. Matkailussa onkin se hieno puoli, että pääsee tunkeutumaan tuntemattomana toisten kotikentälle. On mielessään kuin näkymätön, koska ei ymmärrä toisten puhetta eikä toiset sinun (osaan puhua saksaa, mutten ymmärrä sitä).

Yksi reissun kohokohtia piti olla jääkarhu Knutin tapaaminen. Olen lapsesta saakka ollut mieltynyt jääkarhuihin ja seurannut Knutin kuulumisia sen syntymästä asti. Kuuma päivä sai kuitenkin kaikki eläimet lojumaan velttoina piiloissaan ja eläintarhareissu oli äkkiä tehty. Aina eläintarhassa vierailun jälkeen jää miettimään vankeudessa elävien eläinten kohtaloa. Stressaavaa melua ja hulinaa päivittäin, mutta toisaalta yritystä lajien säilyttämisestä ja tiedon jakamisesta. Elämys... mutta kuitenkin bisnestä. Puolensa mutta puolensa.

Pienoinen harmitus matkassa oli imettävälle sopivien ruokajuomien hinta. Muiden siemaillessa paikallisia huurteisia minä maksoin maltaita 2 dl:sta vettä tai "amerikkalaista punaviiniä" (coca colaa). Ruoka sen sijaan oli erinomaista ja edullista dönereistä intialaiseen!

Kotimatka oli matkan suurin koettelemus. Lähdimme kahdeksalta aamulla Berliinin majapaikastamme, lennolla Helsinkiin ja junalla kotiin. Kotona iltayhdeksän jälkeen. Palasimme tyytyväisinä, onnellisina ja väsyneinä. Seuraavana päivänä ompelin hymyillen Berliini-kangasmerkin Manducaan.